maanantai 11. maaliskuuta 2013

Gallén-Kallelan Kenia



Tiestitkö, että Akseli Gallén-Kallela asui Keniassa vuosina 1909-1911? Tämä tuli minulle täytenä yllätyksenä, kun joitain vuosia sitten löysin uusintapainoksen hänen Afrikka-kirjastaan. Taiteilija saneli kirjan Martti Raitiolle, joka kirjoitti pikakirjoituksella muistelmat ylös. Kirja julkaistin vuonna 1931, taiteilijan kuoleman jälkeen.

Gallén-Kallela lähti Keniaan elefantteja metsästämään ja otti koko perheensä mukaan. Lapset olivat vielä kouluikäisiä. Taiteilija olisi kuulemma viihtynyt Keniassa pidempäänkin suurriistaa metsästellen ja maalaillen, mutta hän halusi antaa lapsilleen toisenlaisen elämäntavan. Taiteilijan poika Jorma on kirjassa näkyvässä roolissa, sillä hänkin innostui metsästämään ja seuraamaan isäänsä safareille.

Oman aikamme tilanteesta katsottuna kuulostaa kauhealta, miten Gallén-Kallela ampuu sumeilematta niin virtahepoja, hyeenoja, seeproja kuin antilooppejakin... ja tietysti juuri nyt kovasti puheena olevia uhanalaisia sarvikuonoja. Hän ampuu kaikkea mikä liikkuu, myös käärmeitä ja lintuja. Hänellä on toki yleviäkin tarkoitusperiä, sillä osa eläimistä lähetettiin Suomeen täytettäviksi eläinmuseon kokoelmiin. Taiteilija on selvästi aidosti kiinnostunut eläimistä ja välillä häntä itseäänkin kaduttaa niiden tappaminen:

"Kun eläimen[sarvikuonon) valtava niska hakattiin poikki, jotta saisimme kallon kokoelmia varten, täytyi tunnustaa, että nyt jos koskaan tuntui raa'alta tämä tappo. Lisäksi vaivasi vielä paha omatunto ja itsesyytökset. Ajattelin sitä, että nämä rauhalliset eläimet omassa valtakunnassaan joitakin hetkiä sitten nauttivat yksinkertaisesta elämästään ja auringon lämmöstä, ja tässä nyt höyrysi niiden hurme kentälle ammottavista kuulanrei'istä, joista suunnattoman paksut verisuonet yhä vielä pulputtivat verta.Sinipurppuraiset vivahteet vaihtelivat mustanpunaisen veren kanssa yhtenä äärettömänä massana, ja sen päällä seisoivat aurinkoa vasten kiiltävinä mustat miehet vikkelästi rimpuillen, leikitellen ja lörpötellen." (s. 206)

Gallén-Kallelan suhtautuminen kenialaisiin on mielenkiintoista luettavaa. Toisaalta hän yleistää paljon eri heimojen ominaispiirteitä ja eksotisoi heitä, mutta toisaalta hänen kunniakseen on sanottava, että hän vastustaa jyrkästi ruoskintaa ja muita väkivaltaisia rangaistuksia, joihin brittiläiset siirtomaaherrat ovat valmiita ryhtymään. Taiteilija on utelias ja seuraa mielellään paikallisten tapoja ja reaktioita, mutta pitää heitä usein arkajalkoina ja tunteettomina luonnonlapsina. Mitään tunteetonta ei kuitenkaan taiteilijan mielestä liene siinä, että Jorma haluaa leikata sarvikuonon nahasta palasen "äidille konserttilaukuksi"!

Afrikka-kirja on jännittävä metsästysseikkailu, joka on kuvitettu hienoilla valokuvilla ja taiteilijan maalauksilla. Mukana on myös nuotein merkittyjä musiikkikatkelmia. Kerronnan kieli on sujuvaa ja monivivahteista. Gallén-Kallela tapaa safarilla kiinnostavia henkilöitä, kuten Yhdysvaltojen entisen presidentin Rooseveltin, josta annetaan kyllä aika itsekeskeinen kuva. Suomi vilahtaa kotimaasta lähetettyjen kirjeiden muodossa joskus savannimaiseman keskellä.

"Hufvudstadsbladetissa oli Petrus Nordmannin kirjoitus, jossa tämä kertoi käyneensä Kristiinankaupungissa sinne vievän radan valmistuttua. Hän oli käynyt siellä ensi kertaa, ja näkemistään kristiinalaisista merkillisyyksistä ihastuneena hän kirjoitti, että Kristiinassa oli sentään taiteilijoillekin paljon enemmän nähtävää kuin esim. Afrikassa, jonne 'Kallela-Gallén' ja muut kansakoulun käyneet menevät muka kameleja piirtämään. Kristiinankaupunki antaisi toki heidän siveltimelleen paljon enemmän mielenkiintoisia aiheita. Tähän me sanoimme amen ja hallelujaa, ja mitä siihen lisätään, se on pahasta." (s. 166)

Kotimaassa Kalevala-taiteilijan matkaa ei siis oikein osattu arvostaa! Mutta nykyaikana tuntuu mukavalta lukea, että taiteilija oli kiinnostunut näin eksoottisista maisemista ja ihmisistä ja maalasi Keniassa hienoja maalauksiakin. Elefantteja hän ei saanut metsästettyä, koska niiden elinalueella oli levotttomuuksia. Mutta Afrikka-kirjasta kuulee, että hän nautti kenialaisesta luonnosta.

Kirja on kuunneltavissa myös Yle Areenalla äänikirjana vuodelta 2011, mutta vuonna 2005 WSOY:n julkaisema näköispainos kirjasta kannattaa kaivaa esiin kuvien vuoksi. http://areena.yle.fi/radio/1294175

Akseli Gallén-Kallela: Afrikka-kirja.1. painos 1931. WSOY 2005.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti