keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Kortit pöydällä


Kuvalähde: http://1.bp.blogspot.com/_Iw7meydKOUE/TJs7HtFdIqI/AAAAAAAAFvU/a8dG-ZfVBC4/s1600/Christie_Cards-on-the-Table_01.jpg

Luin pääsiäisen aikana Agatha Christien romaanin Cards on the TAble. Lukemista hieman häiritsi se, että en ymmärrä bridgestä höykäsen pöläystä, ja bridge on romaanissa olennaisessa osassa. Hercule Poirot nimittäin analysoi mahdollisia murhaajia korttipelin avulla. Joka tapauksessa tämä oli yksi parhaista Hercule Poirot -tarinoista. Minua huijattiin moneen kertaan uskomaan murhaajaksi ketä milloinkin. Epäillyt sekä uhri, huikentelevainen Mr. Shaitana, kuvataan niin, että heistä syntyy nopeasti omaperäinen ja persoonallinen kuva.

Tässä romaanissa Hercule Poirotin apuna on Mrs. Ariadne Oliver, salapoliisikirjailija, jonka esikuvana tuntuu olevan Agatha Christie itse. Wikipedian mukaan hän esiintyy monessa Poirot-tarinassa: Dead Man's Folly; Cards on the Table; Elephants can Remember; Hallowe'en Party; Mrs. McGinty's Dead; Third Girl. Hän on feministi, joka rakastaa omenoita, huoleton huithapeli ja toisaalta tarkkasilmäinen analysoija. Dekkarikirjailija Oliverin romaaneissa seikkailee suomalainen Sven Hjerson! Näin rouva Olivier kuvailee dekkareitaan:

"And people like untraceable poisons, and and idiotic police inspectors and girls tied up in cellars with sewer gas or water pouring in (such a troublesome way of killing really) and a hero who can dispose of anything from three to seven villains single-handed. I've written thirty two books by now - and of course they're all exactly the samy really, as M. Poirot seems to have noticed - but nobody else has - and I only regret one thing - making my detective a Finn. I don't really know anything about Finns and I'm always getting letters from Finland pointing out something impossible that he has said or done. They seem to read detective stories a good deal in Finland. I suppose it's the long winters with no daylight. In Bulgaria and Roumania they don't read at all. I'd have done better to have made him a Bulgar." Cards on the table, page 56.

Huvittavaa! Saikohan Christie paljon kirjeitä belgialaisilta, jotka valittivat Poirot'n olevan epäuskottava belgialainen! Muutenkin romaani tuntuu viittaavan paljon itseensä ja Christien muihin romaaneihin ja dekkarikirjoittamiseen, mikä teki siitä entistäkin kiinnostavamman. Metafiktioksihan sellaista sanotaan, itseensäviittaavaa ja omaa kirjallista laatuaan pohtivaa kirjallisuutta. Suosittelen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti