tiistai 21. helmikuuta 2012

Primitiivinen villi - Joséphine Baker

On vaikea ymmärtää, miten Ranskassa 30-luvulla suhtauduttiin tummaihoisiin ihmisiin. Toisaalta heitä ihailtiin, mutta toisaalta heitä pidettiin primitiivisinä epäihmisinä, kulttuurin ulkopuolella olevina vaisto-olentoina. Tämä on tietysti yleistys. Osa ihmisistä oli avoimesti rasistisia, mutta osa solmi ystävyyssuhteita mustaihoisten kanssa. Primitivismiä ihailtiin ja eksotiikka oli muodikasta, mutta siihen liittyi paljon raisistisia ennakkoluuloja.

Tuskin tunnistat edellisessä postauksessa nähdyn ladyn lameemekossaan tästä kuvauksesta 1930-luvulta:

"But the jazz-band went on playing. The negro invasion was at its height [in the 1920s], headed by that extraordinary phenomenon Josephine Baker, the black Bacchante, the unchained primitive savage who led the frenzied cohorts of the post-war world."

Jules Bertaut: Paris 1870 - 1935. (L'Opinion et les Moeurs sous la troisième République, 1931). Trans. R. Millar. Ed. John Bell. Eyre and Spottiswoode 1936, sivu 280.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti