maanantai 20. helmikuuta 2012

Palolat Nizzassa 1937



Kolmekymmenluvun loppuun tultaessa Rivieran loisto alkoi jo himmentyä. Tästä kertoo mainiosti Katri ja Eino Palolan Huoleton retki läpi Ranskan (Karisto 1937). He kirjoittivat kirjan käytyään häämatkalla Ranskassa.

s. 183-184:
”Saavuimme Nizzaan juuri kahden sesongin välillä. Kevättalven ja karnevaaliajan loistava, mondääni yleisö oli jo siirtynyt seuduille, jotka siihen vuodenaikaan olivat paremmin sen arvolle soveltuvia, ja kesäloman viettäjien vaatimattomampi lauma ei ollut vielä ehtinyt kansoittaa uimarantoja.”
”Joutilas kylpymestari liikuskeli rannalla komeaa vartaloaan ja lihaksiaan näytellen, punahuulinen ja -kyntinen, solakka tyttölapsi pulahti hyppylaudalta vihreään veteen, joka laiskoin, rytmillisin mainingein taukoamatta kuohui ja solisi somerikossa.”
”Isot loistohotellit näyttivät autioilta. Hyvien aikojen amerikkalaistulvan ehdyttyä niistä onkin toinen toisensa jälkeen muutettu asunnoiksi. Mutta silti Promenaden varrella yhä puretaan vanhaa ja rakennetaan uutta ja entistä komeampaa.”

s. 188
”Ehkä koko Rivierassa onkin jotakin banaalia, liian postikorttikoreaa, liian viimeisteltyä, liian täydellistä, liian helposti omaksuttavaa kauneutta. Se on kuin diiva, joka tarjoaa teatterihymynsä koko maailmalle. Mutta silmäkulmasta välähtää maalaistytön raikas viehkeys. Eikä sille voi olla osoittamatta suosiotaan.”

s. 189
”Mutta monesti vaikuttavat Monte Carlon pelisalit pelkästään toivottoman banaaleilta. On kuin niistä huokuisi vuosisadanlopun ummehtunut vanhan hajuveden tuoksu.”

Lisää Katri Palolasta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Katri_Ingman-Palola

Myös tämän kirjan löysin Ritva Hapulin teoksen Ulkomailla (SKS 2003) sivuilta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti