tiistai 21. helmikuuta 2012

Kommunismi ja fasismi

Älä huoli, en aio ryhtyä seikkaperäisesti selvittämään tätä puolta 30-luvun historiasta, mutta muistutan lyhyesti, että totalitarismi oli aivan keskeinen osa aikakautta.

Benito Mussolini valittiin vaaleilla Italian pääministeriksi vuonna 1922, mutta hyvin pian hänestä tuli diktattori. Mussolini kutsui itseään arvonimellä Il Duce ja samastui Rooman keisareihin. Mussolinin fasistipuolue katsoi kaihoten Rooman suuruuden aikoihin. HItler ihaili MUssolinia ja Italia ja Saksa taistelivatkin rinnakkain toisen maailmansodan alkaessa. Mussolini pysyi vallassa vuoteen 1943, kunnes Italian kuningas erotti hänet liittoutuneiden miehitettyä Italian. Mussolini teloitettiin ja hänen ruumiinsa häpäistiin ripustamalla se roikkumaan nilkoista Piazzale Lorenton keskusaukion bensa-aseman pihalle.

Josef Stalin nousi Neuvostoliiton johtajaksi eli kommunistisen puolueen pääsihteeriksi Leninin kuoltua vuonna 1924. Hänen aikanaan maatalous pakkokollektivisoitiin ja Neuvostoliitosta tuli teollinen maa. Stalin lähetti vastustajansa vankileireille tai murhautti heidät ja loi Neuvostoliittoon vainoharhaisen pelon ilmapiirin. Hänen uhreikseen lasketaan jopa 10 miljoonaa venäläistä. Hän poisti kilpailijansa puhdistuksissa, joissa heidät näytösluonteisten oikeudenkäyntien jälkeen teloitettiin. Stalin kuoli vuonna 1953.

Adolf Hitleristä tuli Saksan valtakunnankansleri vuonna 1933 ja hän aloitti heti valloituspolitiikkansa. Hitlerin johdolla natsit tavoittelivat Taisteluni-kirjassa esiteltyä arjalaista valtiota, ja aloittivat juutalaisten ja toisinajattelijoiden vainon. Vuonna 1934 presidentin ja valtakunnankanslerin virat yhdistettiin ja Hitleristä tuli yksinvaltainen johtaja Der Führer. Seuraavana vuonna juutalaiset menettivät kansalaisoikeutensa. Vuoden 1938 kristalliyön väkivaltaisuudet saivat monet juutalaiset pakenemaan. 30 000 juutalaista vietiin jo tuolloin keskitysleireihin. Kaiken kaikkiaan natsien tuhoamispolitiikan seurauksena kuoli 30-luvun lopulla ja toisen maailmansodan aikana noin kuusi miljoonaa juutalaista. Hitler teki itsemurhan vuonna 1945, kun oli selvää, että Saksa häviäisi sodan. Natsiestetiikka näkyi vuoden 1936 olympialaisissa, missä saksalaiset esittelivät maailmalle arjalaisen rodun kauneutta ja terveyttä.

Francisco Francosta tuli Espanjan äärioikeistolainen johtaja Espanjan sisällissodan päätyttyä vuonna 1939. Sisällisotaa seurattiin tarkkaan Euroopassa, sillä kyse oli fasismin ja kommunismin keskinäisestä valtataistelusta. Vuosina 1936-39 käyty sota nähtiin toisen maailmansodan kenraaliharjoituksena, sillä kumpikin puoli sai kansainvälistä tukea taisteluissa. Monet taiteilijat osallistuivat sotaan. Muun muassa Ernest Hemingway ja André Malraux ovat kirjoittaneet siitä romaaneissaan Kenelle kellot soivat ja Toivo. Kenraali Franco pysyi vallassa yllättävän pitkään, vuoteen 1975 asti.

Totalitarianismi johti kaikissa näissä muodoissaan ihmisoikeusrikkomuksiin ja poliittisiin murhiin sekä taiteen että journalismin sensurointiin. Avoin propaganda ja valtaa pönkittävä arkkitehtuuri tukivat fasistista ja kommunistista valtaa. Diktaattorien valtaannousua auttoivat pettymys porvarillisiin arvoihin, joiden nähtiin johtaneen ensimmäiseen maailmansotaan, sekä Yhdysvalloista lähtenyt talouslama, joka sai aikaan työttömyyttä, kurjuutta ja nälkää. Myös muualla Euroopassa, missä vielä oli demokrattisia hallituksia, käytiin valtataistelua oikeiston ja vasemmiston välillä.

Taitavasti kirjoitettu historiateos maailmansotien välisen ajan Euroopasta:
Karsten Alnaes: Pimeyden aika, Euroopan historia 1900 - 1945. Otava 2007.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti